RAIDAT

Eläinlääkärissä

Koirat täyttivät maaliskuussa vuoden, joten oli vuosirokotusten aika. Ajelin koirat Herttoniemeen Sopulitien eläinlääkäriasemalle, jossa on hyvä palvelu ja on luultavasti myös pääkaupunkiseudun edullisin paikka.

Karman rokotukset. Ovesta sisään tullessa Karma näki klinikan vaa'an ja pomppasi sille heti istumaan. Paino 22,5 kg. Karmalle annettiin kerralla perusrokote ja rabiesrokote. Lääkärin tarjoamat kissanraksut ja omasta taskusta annettu raaka jauheliha olivat niin herkkua, että kaikki muukin oli sitten kivaa. Kysyin haluaako ell koiran pöydälle ja vastasi, että voi lattiallakin koiran hoitaa, mutta Karmalla oli jo innokkaat etujalat hoitopöydällä niin nostin loppukoirankin ylös. Lääkäri kehui Karman luonnetta ja ihasteli ulkoista olemusta. Juteltiin silmästä, punkkimyrkyistä ja juoksuista. Mukava ja helppo lääkärissä käynti!

Ruutilaisen rokotukset. Sopulitien klinikka on pieni ja ahdas paikka, mutta aula oli sattumalta muista eläimistä tyhjä. Ruuti tuli sisään rauhallisesti ja istahti hoitohuoneessa heti pyynnöstä sekä tarjoili mallikasta katsekontaktia! Hieno! Vuolain kehuin ja satunnaisella jauhelihapalkalla Ruuti rentoutui ja lääkärin tarjoamat kissanraksut olivat herkkua. Myös Ruutilaiselle annettiin perusrokote ja rabies kerralla. Eipä sekään rokotuksista tai sirulikijasta ollut moksiskaan, kun nautiskeli nameistaan. Poislähtiessä aulassa oli vieras koira, jonka suuntaan Ruuti olisi lähtenyt, mutta tosi nopeasti kääntyi kutsulla pois ja istahti viereiselle vaa'alle. Paino 31,5 kg. Autoon Ruuti rentoutui taas heti. Olinpas positiivisesti yllättynyt, miten helposti käynti meni poitsun kanssa ja miten se oli kuulolla ja kontaktissa!

Karma alkaa selvästi aikuistua ulkomuodoltaan, siitä tulee vieläkin nätimpi sporttityttö. Hoikassa, hyvässä kunnossa se on nytkin, mutta painoa on tullut 2 kg lisää massan muodossa. Ruuti taas on liiankin hoikka tällä hetkellä. Se on ollut Vapusta lähtien mulle tultuaan pelkillä koulutuseväillä, joita on taskusta suuhun uponnut 500-700g päivässä. Jatkossa ruokamäärä 1 kg päivässä. Ruuti onkin vähentänyt kolmessa viikossa nirsoiluaan ja nyt maistuu poronliha, lohiöljy, oliiviöljy ja luumurska ja kuivanamit, jotka eivät kelvanneet aluksi.

Ruutilaiselle leikkautusaika. Karman ekat juoksut ovat olleet lyhyellä välillä ja seuraavista ei ole tietoa, joten paras on säästää holskupoika ylimääräiseltä hormonihyrräykseltä. Aikalailla sitä nytkin jo imee pissamerkit ja juoksuhajut puoleensa. Kun ei värivirheellisellä jalostusaikeita ole ja kaupunkiympäristössä voi pahimmillaan olla koko ajan joku juoksussa pitäen pojat sekaisin, koen parhaaksi Ruudin leikkauttamisen. Poika-parka menettää miehuutensa 5.6.

Karman allergiareaktio. Lääkärikäyntien jälkeen ajoin koirat kotipihaan ja jätin autoon, kun kipaisin haukkaamassa sisällä välipalaa. Vartissa autolle palattuani vastaan katseli Karma, jonka näkevän silmän ympärykset olivat punaiset ja turvoksissa ja kuono levinnyt leipälapioksi. Soitin Sopulitielle ja neuvoivat antamaan 2 kyytalbettia allergisen reaktion lieventämiseksi. Annoin kyytabut ja soitin tunnin päästä vielä, kun ei turvotus ollut laskenut. No, iltaan mennessä turvotus oli jo poissa ja koira pirteä. Ei siis jatkossa Karmalle rabiesta samaan aikaan perusrokotteen kanssa, kuten suosituskin on.

Steve White Suomeen

Visio tuo poliisikoirakouluttaja Steve White'n Suomeen 1.-3.6. ja Steve pitää luennot ja workshopit aiheista:

• "A day on Urban and Harsh Environment Tracking (all levels)" 1.6.
• "Canine Aggression and Problem Solving" 2.-3.6.

Hajutunnistusvideoita

Keksinpä yhtäkkiä, että äidillehän jäi vuosia sitten vanha digikamera, kun mulle hankittiin järjestelmäkamera. Kävin hakemassa pikkukameran lainaan, sillä saa videoituakin. Tarkoitus on vidoida Karman hajutunnistuskoulutusta; aloittaen siis kahden hajun erottelusta ja kolmen hajun erottelusta. Osaahan se jo 7-paikkaisenkin radan.

Jos (ja kun) Ruuti aloittaa samanlaiset toimet, videoin senkin kehitystä ihan alkukoulutuksesta lähtien.

Kuvanlaatu tai äänentoisto ei tosiaan päätä huimaa, mutta kyllä noista pätkistä perusidea hahmottuu. Vihreissä muovitörpöissä on isolla laitetut numerotkin, jotka olisivat selkäyttäneet katselijalle, mutta eihän tällä laadulla niitä näy.

Äänet kannattaa laittaa pienelle, taustalle on jäänyt joku tyhmä kohina (limukaapin hurina tilan toisella laidalla?), jota ei viitsi kuunnella kauhean kovalla.

Video 1: 2-paikkainen tunnistusrata >>

Video 2: 3-paikkainen tunnistusrata >>

Harjoitus alkaa ja loppuu aina taukoviltillä ja Karma käy mielellään väleissäkin viltille. Petillä Karma saa lasipurkista lähtöhajun, josta palkkaan. Lähtöhajulta Karma pääsee radalle "haju"-vihjeellä ja ilmaisee vastaavanlaisen hajupurkin. Jäljellä ja kotona ilmaisee aina maahanmenolla, mutta Vision korkeilla purkeilla istuminen on helpompi.

Etsittävä haju on siis aina jonkun ihmisen ominaishaju, jota etsitään muiden ominaishajujen tai muiden häiriöhajujen joukosta radalla. Oikean hajun paikkaa muutetaan aina yhden toiston jälkeen.

Ensimmäisellä videolla Karma suorittaa puhtaan radan.

Jälkimmäisessä videossa näkyy hauskoja yksityiskohtia. Toisella kierroksella Karma osuu sattumalta heti oikean hajun kohdalle, ilmaisee sen, mutta varmuuden vuoksi vielä vertailee viereisen hajun ja palaa äkkiä takaisin ilmaisemaan oikeaa. Kyllä, tämä se oli!

Viimeisellä kierroksella Karma vertailee kaksi hajua, ilmaisee väärin keskimmäisen, toteaa heti itsekin että eipäs ja siirtyy äkkiä etsimään oikean häntä vispaten ja nenää purkilla pitäen. Hauskaa, miten pikkuvirheen jälkeen tulee kaikista intensiivisin ilmaisu!

Lisää kuvia, Karma >>

Lisää kuvia, Ruuti >>

Pieniä päivityksiä sinne tänne. Kotisivujen aloitussivu, koirat-osio ja blogin yläesittely on päivitetty vastaamaan nykypäivää. Samalla uusin Karman kuvausta. Myös kuvasivusto on päivitetty Ruudin ostalta ja lisätty tämänpäiväisiä kuvia, linkit tuossa yllä.

Vision ID-kurssi on loppunut, jatkamme Karman kanssa hyvän treeniporukkamme kanssa samoja hommia. Viimeinen kerta piti olla jälkien tekoa Hyvinkäällä aamupäivällä, mutta nukuin tyylikkäästi koko jutun ohi. Tässä välissä olen muistutellut tunnistusrataa, huomasin yhden kuukauden tauon tehneen oikean hajun ilmaisusta hyvin epävarman.

Pidän koulutuksia labradorikerholle ja olen koulutusten jälkeen jäänyt katsomaan agilitykoulutusta. Yhteyshenkilöni labbisten kanssa järjestää myös agilitykoulutusta, olenpas tainnut innostua sen verran että kokeilen Karman kanssa kurssia. Käymme kesällä myös useammassa mätsärissä ennen elokuun erikoisnäyttelyä, jonne aion ilmoittaa Karman. Ruuti lähtee toki mukaan turistiksi.

Kuten ensimmäisestä kuvasta näkyy, yhteiselo sujuu mukavasti ja parin viikon jälkeen on otettu eka julkaisukelpoinen yhteiskuva koirista. Niitä pitää saada lisää. Johan tyypit on päässeet höyryämään yhdessä pitkin peltoja, samalla vahvistan molemmille luoksetuloa. Toivottavasti tulisi kauniita päiviä, voisi kamerankin ottaa peltolenkeille.

Ruuti jatkaa edelleen katsekontaktin treenausta ja ylläpitoa (parantunut), rauhallisia koiraohituksia (nekin parantuneet!) ja käsittelyharjoituksia. Kynsisakset voivat jo osua tassuun, mutta kynnen leikkaaminen on yök. Kynnet ovat siis saaneet kasvaa, nyt pitäisi saada jo lyhennettyä. Tänään päästiin haukkuvasta, innokkaasta lapinkoirasta hiljaa ja hermoilematta ohi, paras ohitus tähän mennessä!

Tuloillaan näyttäisi olevan aikamoinen punkkikesä. Molemmat koirat syövät päivittäisen koulutusjauhelihansa seassa valkosipulia ja merilevää aina kun muistan sotkea niitä sekaan. Kahtena viimeisenä kesänä se on riittänyt pitämään punkit heikoilla. Karmalta löytyi tänään yksi pieni punkki ilkeästi silmän yläpuolelta. Täytynee hankkia jotain tehokarkotuksia jos örkkejä ilmaantuu lisää.

Olen työstänyt molemmille koirille koulutussuunnitelmia ja treenikalenteria. Karman päätoimina tulevat olemaan hajutunnistus, ID-jälki ja pelastus- tai PK-jälki. Tottis toki kulkee rinnalla. Ja jos nyt agilityä kokeillaan omaksi iloksi. Ruudin päätoimena tulee olemaan sujuva arkielo. Kunhan opit uppoavat selkärankaan voisi Ruudille ajatella myös hajutunnistusta. Karmaan verrattuna se on nuuskumpi, ulkonakin hajut on rock. Ajan kanssa katsotaan sitten tähdätäänkö PK-lajeihin vai pelastustoimintaan.

Näin meillä, kunnollisempia kuulumisia taas jatkossa!

Holskujen erikoisnäyttely 2012

Vähän uhkarohkeasti mietin, että pakkaisin elokuussa väripersoonallisen kera puolisokean autoon ja ajaisin Seinäjoelle erkkariin. Jos Karmalle kokeilisi jotain arvostelua saada, riippuu tuomarista sitten että minkälaiseksi virheeksi laskee tuon silmän ja valkoiset varpaat. Mulla on joka tapauksessa siihen saumaan mukavasti viikon lomakin.

Onko muita tuttuja lähdössä? Entäs muut K-pentuelaiset?

Erikoisnäyttely Seinäjoki 5.8.2012

Myös pennut 5-7kk ja 7-9kk sekä jälkeläisluokka. Tuomarina ranskalainen Bernard Pouvesle (maansa ainoa karkkarikasvattaja, kennel Le Pré aux Vanneaux). Ilmoittautumismaksu 30€, saman omistajan 3. jne koira 25€, pennut ja veteraanit 25€, yli 10v veteraanit ilmaiseksi veteraaniluokkaan. Ilmoittautumiset 16.7. mennessä osoitteella Maija Salonen, Karpalotie 18, 20720 Turku. Tiedustelut puh. 040-740 3421 tai maija@holsku.fi.Ilmoittautumismaksut tilille FI59 5380 0820 0048 68, saaja Suomen Hollanninpaimenkoirat ry.

Ruudin kuulumiset

Yhteiseloa on takana yksi ja puoli viikkoa ja hyvää kuuluu. Karma ja Ruuti asuvat kotona vielä erillään ja saavat asua siten tämän viikon loppuun. Ruudin alueena keittiö ja Karmalla valtakuntana loppukoti, yksin jäädessään vain makuuhuone. Yhteislenkkejä on tehty jokunen, sekä peltolenkkejä niin, että K vapaana ja R liinassa sekä ihan normaalia talutintallailua kotinurkilla. Eipä noilla ole sen neljännen päivän lyhyen rähähdyksen jälkeen ollut mitään skismaa. Sekin pärähdys Ruudilta tuli mun mielestä ihan vaan väsymyksestä ja uutuuden ihmetyksestä, kyseinen tiistai oli toimintaa täynnänsä. Keittiön koiraportin väleistä tyypit tunkee päätä läpi ja "halailee" toisiaan kuonoilla, hännät heiluu ja kimppalenkeillä meinaan kompastella koiriin, jotka kutsuu toisiaan leikkiin.

Ruuti on ottanut keittiön lepopaikakseen eikä ole enää läheskään niin hälytystilassa kaikista sisälle kantautuvista äänistä kuin alkuun. Olen pyörittänyt tietokoneella äänisiedätyslevyä, äänenvoimmakkuustasot 9-50 on käyty läpi.Levyllä kuultavat kennel- ja koiranäyttelyäänet sekä stressaantuneiden koirien haukkuminen ovat haastavimpia. Hihnakävelyillä Ruuti on rauhoittunut, se ei poukkoile eikä ryntäile ja tajuaa jo, että hihnan kireystasoon voi omalla toiminnalla vaikuttaa. Jos hihna kiristyy, se pysyy kireällä kunnes kontakti palaa. Jos R pysyy lähellä eikä kiristele hihnaa ja tarjoilee satunnaista katsekontaktia, tulee jauhelihaa ja matka jatkuu pysäyksittä.

Toisista koirista Ruuti nostaa pahimmat kierrokset. Tarkkailee jonkin verran lintuja ja nuskuttaa intensiivisesti erilaisia maan hajuja, mutta ei ole moneen päivään ryntäillyt ja muistaa ottaa kontaktia hihnan löystääkseen. Lähes kaiken päivän ruokansa Ruuti on saanut puolentoista viikon ajan erilaisten tehtävien muodossa taskusta, ei kupista mitään. Tärkein harjoittelun aihe on ollut sujuva katsekontaktin ylläpito, etenkin lenkeillä. Muita touhuja ovat olleet istuminen ja odottaminen (vain ylläpidetty, osasi jo!), ripeä luoksetulo ja käsittelyharjoitukset. Kynsien leikkaaminen ja hampaiden katsominen vähän ällöttää. Toisten koirien ohittaminen on helpottunut jo, mutta rentous palaa vasta kun koira on kadonnut näkyvistä.

Edelleen on ottamatta se yhteiskuva koirista. Tilasin äidin valokuvaamaan, kunhan taas käydään vanhemmilla. Kaksi kertaa Ruuti on käväissyt jo vanhemmillanikin näytillä, eka kerta oli juurikin se touhun täyteinen, väsynyt tiistai Ruudilla, mutta jälkimmäinen käynti oli jo paljon rennompi. Ruuti menee omasta aloitteestaan moikkaamaan ja reilusti rapsuteltavaksi, mutta ei tykkää jos lääpitään ilman, että se menee paijailua hakemaan.

Ruuti on jo kotiutunut meille ja ottanut minusta selvästi tukihenkilönsä. Päivä päivältä saan hymyillä enemmän sen henkisen edistymisen myötä! On se vaan hieno poika, vaikkakin keskenkasvuinen ja malttamaton hassu! Peruskäytöksiä sen kanssa saa hioa vielä paljon, koska ne tekevät arjesta sujuvan, mutta alku on lähtenyt kulkemaan erinomaisesti.

Karman kuulumiset

Karma on tai minä olen mennyt pöhköksi. Luultavasti sekä että. Karma on kyllä tottunut nyt jo veljensä seuraan, tyypit istuvat hienosti hississä vierekkäin, matkaavat autossa sovussa ja lenkkeilevät rennosti rinnakkain. Mutta yhtäkkiä mulla on sika-ahne, rosvoileva ja vähän kuriton kakara.

Karma on viimeisen puolentoista viikon aikana onnistunut tulemaan auton takaluukusta hihnavirityksistä huolimatta auton etuosaan asti ja syönyt yhden kerran autoon unohtuneet kalanperkeet ja yhden roskaruoka-ateriani. Kalanperkeet saatiin exäni vanhemmilta ja oli siis tarkoitettu koirille, mutta paketti unohtui autoon. Ihmettelin, kun auto haisi yhtenä iltana työpäivän jälkeen karmealta, pilaantuneelta kalalta ja koira pötkötti takaboksin sijasta takapenkillä. Sitten tajusin, että K oli syönyt pari päivää helteessä muhineet kalajämät foliopakkauksineen ja muovipusseineen. Kaikki folio tai muovi ei ollut maistunut, rippeitä löytyi takapenkiltä. Kotiin päästyäni syötin perään tölkillisen purkkiparsaa ja kas, seuraavina päivinä ripulin mukana tuli ulos foliohippusia ja muovia.

Muutamaa päivää myöhemmin taas töiden välissä löysin etupenkiltä hihnaan sotkeutuneen koiran maha täynnä Hesburgeria, joka oli siis tarkoitettu minulle, ei koiralle. Että voi ihminen olla tyhmä ja toistaa virheensä hienosti! Roskaruoasta ei mennyt edes maha sekaisin, tosin sillä kertaa ei sentään käärepaperit olleet enää maistuneet.

Kaikki muu tosin kyllä maistuu. Vaikka antaisin taskusta vain pienen, kuivan koirannamin meinaa sormet mennä mukana ja koira kyykkää vierellä namia ahmaistessaan. En tiennyt, että Karmasta voi tulla vieläkin ahneempi. Olen jo saanut kommenttia asiakkaalta pihalla, että mun belgillä on tyypillinen malinoisseuraaminen. Korjasin vaan, että se on holsku ja palkkaan pelkkää katsekontaktia, se ei osaa seuraamista.

Hops vaan, pikkulikka tulee koiraporteistakin yli. Viimeisinä parina päivänä joka kerta kun otan Ruudin lenkille, kuulen oven kiinni painettuani kolauksen ja kun palaan sisälle, olohuoneessa on koira. Koiraportin korkeus oli 80cm, korotin sitä 90cm. Ja tulee yli. Kerran puuskahdin Karmalle, että pysyisi omalla paikallaan makuuhuoneessa niin se kipitti olohuoneen isoon koirahäkkiin. On majaillut nyt sitten siellä Ruudin lenkkien ajan.

Karma tarttee tekemistä, se sanoo. Karma on tosiaan lomaillut päätreeneistään Ruudin kotiutumisen ajan. Asia korjaantuu pian, kun huomenna keskiviikkona mennään tekemään purkkirataa Nurmijärvelle ja perjantaina taas tunnistusjälkeä jonnekin. Sitten ajattelin jatkaa hajutunnistuksen ja tottiksen parissa. Pitäisi käydä katsomassa joku BH niin saisi tottistreeneihin motivaation kohdilleen. Ruuti on vielä sujuvan arjen projekti, joten Karmalla on virallinen treenikoiran virka.

Ruuti tuli taloon

Meidän talouteen on muuttanut Karman kaveriksi urosholsku Ruuti. Eikä se olekaan ihan mikä tahansa holsku, vaan Karman veli K-pentueesta. Ja kuten persoonallisten koirien kuvaan kuuluu, ei tämäkään kaveri ole ihan tavanomaisimmasta päästä. Ruuti on värivirheellinenpersoonallinen koira eli malinoisvärinen uros.

Ruuti 30.4.2012

Kuulin ensimmäisten joukossa Ruutin etsivän uutta kotia. Perheen lapsen kanssa oli sattunut ikävä tilanne, jonka takia poika ei voinut enää jäädä lasten kaveriksi. Sydän hypähti siinä kohtaa; sekä huolesta, surusta että kiinnostuksesta. K-pentujen täytettyä kaksi viikkoa kävin melkein joka viikko luovutukseen asti Jyväskylässä pentulaatikon äärellä, mieleen painuivat alusta asti erikoinen pikkutyttö ja väärän värinen poika. Vielä pentujen ollessa kuusiviikkoisia pentutestauksessa pallottelin kahden välillä, mutta lopulta kotiin tuli Karma. Toive nartusta vei voiton.

Luovutusikäisenä Ruuti muutti Poriin, Karma taas Helsinkiin. Kuultuani Ruutin etsivän uutta kotia jäin miettimään asiaa, pohdin viikon verran monelta kantilta ja päätin kokeilla. Ajelin viime lauantaina Poriin Karman kanssa treffaamaan Ruutia omistajansa kanssa. Autoista kakarat pääsivät juoksemaan melkein pariksi tunniksi pelloille, sisarusten juttu luisti suuremmitta ongelmitta. Lenkin jälkeen märät, mutaiset ja tyytyväiset koirat pakattiin mun autoon ja ajoin hiljaisen takaosaston Vantaalle.

Tänään Ruuti on ollut meillä neljä päivää. Ensimmäinen vuorokausi oli hieman levoton, mutta muuten hyvä. Seuraava päivä oli jo rauhallisempi, molemmat koirat lähti heti sunnuntaiksi mukaan töihin. Autossa oleminen oli rauhallista, väleissä tyypit pääsivät yhdelle kimppalenkille ja erillislenkeille. Eilen oli hieno päivä, molemmat koirat olivat taas lyhennetyn työpäivän mukana Nurmijärven rauhassa. Iltakävelyllä hihnakäytös oli mukavaa, Ruuti alkoi keksiä katsekontaktin tarjoamista ja päivä oli lämmin. Ruuti otti autohäkin omakseen ja nukkui yönsä rennosti.

Tänään on otettu askel taaksepäin, päivään on yksinkertaisesti mahdutettu liikaa. Kävin moikkaamassa vanhempia Helsingissä Vappupäivän ajan. Ruuti käväisi vanhemmillani ja tunnusteli ritiläportaiden kulkemista. Illalla ystävä käväisi kylässä, tehtiin kimppalenkki koirien kanssa aurinkoisilla kallioilla koirien telmiessä ja istuttiin vielä iltaa tovi. Saumattomasti sujuneen telmimislenkin lopuksi Ruuti rähähti Karmalle ja kotona rähähti vielä koiraportin takaa uudelleen. Palaamme siis tasaiseen, rauhoitettuun, stressitömään ja vauhdittomaan olemiseen vielä useaksi päiväksi.

Vieretysten: Ruuti ja Karma

Ruuti on luonteeltaan hyvin samanlainen Karman kanssa; kiihkeä, leikkisä ja valpas. Pahimmillaan siis reagoi monenlaisiin ärsykkeisiin ulkona ja sisällä, kiihtyy herkästi, on malttamaton, äänekäs ja huomionhakuinen. Parhaimmillaan se on samanlainen pusuteltava sylieläin kuin Karma, kekseliäs ja innokas yhteistyöläinen, iloinen ja energinen. Suurin ero on ulkonäkö, siis väri ja koko. Ruuti on vähintään 10kg isompi. En kelpuuta jo ottamiani yhteiskuvia julkaistaviksi, yritän saada parempia aikaan ja laittaa näytille. Veikeä pari!

Tuntuu melkein kohtalon johdatukselta, että yhtäkkiä minulla onkin kaksi koiraa, joille menetin sydämeni jo pentulaatikossa ja joiden välillä valinta oli niin vaikea. Elämässä sattuu kaikenlaisia yllätyksiä, toisinaan ne heittävät pimeän kuopan pohjalle ja toisinaan kannustavat iloon, valoon ja elämään.

Ruutin tärkeimmät opit lähikuukausina minun luonani tulevat olemaan sujuva katsekontakti, hihnakäytös, luopuminen ja luoksetulo. Ainakin istumisen, odottamisen, yksinolon, autossa matkustamisen ja hauskuuden poika osaa jo!

Hyvät näistä vielä tulee yhdessä, kunhan rauhassa totutellaan ja opetellaan.

Työt ja vapaat

Pari vapaapäivää. Karmalla oli eilen vapaapäivä ja tänään oleskelu jatkuu. Otus lepäilee tyytyväisenä kettukiepillä sohvan nurkassa, välillä sikeässä unessa viikset ja varpaat väpättäen. Karma on tosiaan viihtynyt pari päivää tiiviisti petipaikallaan tai sohvaan kaivautuneena, se on jotenkin uuvahtanut. Ei tosin huolestuttavasti, kun muutaman kerran päivässä pallot ja lelut saavat kyytiä normaaliin tapaan ja edelsihän vapaapäiviä usean päivän työ- ja treeniputki, jossa Karmalla oli omat tärkeät osuutensa.

Treenit ja työt. Sunnuntaina Karma oli töissä mukana. Ensin aamupäivällä Vantaalla ohitustreeneissä tanskandoggille harjoitusvastustajana ja sen jälkeen loppupäivän Nurmijärvellä. Kurssien ajan Karma hengaili autossa, mutta väleissä pyöri siivousavustajana ja treenaamassa jotain pientä, kuten perusasentoon hakeutumista, lelujen tuomista tai nopeita maahanmenoja. Lauantaina Karma oli aamupäivällä myös ohitusvastustajana kaverillemme ja loppuillan toimi luentokoirana kolmituntisella luennollani. Karmasta on tullut hieno luentokoira, se ilmoittaa tulijoista haukulla, mutta rauhoittuu mukavasti luennon ajaksi jalkoihin ja käy välillä piristämällä ihmisiä halauksin, ihan siis röyhkeästi tunkee syliin asti rapsuteltavaksi! Perjantaina aamulenkkeiltiin tunti pelloilla, kävin välissä töissä Porvoossa asti ja koko päivän jatkuneesta sateesta huolimatta kävimme illalla pyöräilemässä ja hyvin meni.

Pyöräilylenkki

Toka pyöräily. Sateinen myöhäisilta sopii hyvin fillarointiin koiran kanssa, kun muita on liikkeellä vähän. Kävimme joenvarren hiekkateillä heittämässä pyörälenkin, matkasta tuli kokonaisuudessaan jotain 8 kilometriä. Varmaan puolet matkasta K oli pyörässä kiinni ja piti tasaista vetoa yllä ravilla. Toisen puolet Karma oli joko kokonaan irti tai flexissä juosten omaa tahtiaan pyörän edellä. Yllättävää kyllä, flexilläkään ei saatu aikaan hengenvaarallista tilanteita. Koko reitillä ohitettiin ainakin 4 koiranulkoiluttajaa, ensimmäinen pyörässä ja muutamat flexissä, sujuvasti meni kun kutsuin varmuuden vuoksi Karman lähelle. Karma ei kääntynyt vilkaisemaankaan koiria taakseen. Viimeinen ohitus tuli yllättäen kulman takaa, Karma laukkasi vapaana pyörän edellä. Kutsuin äkkiä lähemmäs "tänne"-käskyllä ja Karma tuli, koirat ohittivat toisensa tosi läheltä ja vierekkäin. "Tule, tule"-vauhdituksella Karma ohitti viimeisenkin hienosti, vähän vilkaisi taakseen mutta pysyi vierellä ja vauhdissa. Taidanpa silti pitää Karman jatkossa pyörässä tai taluttimessa kiinni, ettei aiheuteta yleistä pahennusta.

Vuodessa saavutuksia

Useampi ihminen on viime viikkoina kysynyt Karman ikää sen nähdessään, kadulla tai töissä ja ihastellut miten rauhallinen se on. Pakkohan siitä on olla samaa mieltä, vaikka ei se tosiaan aina ole (eikä ollut) lähelläkään rauhallista. Kasvattajalta mulle tuli energian muodossa ilmentyvä hirviö, kaikessa ihanuudessaan. Olen sitten oikein tuumannut, että hitsi vieköön, Karmasta on todellakin kasvanut hurjan miellyttävä elämänkumppani - ja vain vuodessa. Onhan sille vahvistettu pienestä pitäen rauhoittumista, malttia, lähellä pysymistä, kaunista ohittamista ja vetämättä lenkkeilyä kaiken muun ohessa, mutta kyllä tuo raitakoiran alku on ihan itsekin tehnyt hirveästi asioita pääkopassaan. Puntissa ärisevästä pikkuriiviöstä on ihan huomaamatta kasvanut fiksu, nuori koira, jonka kanssa voi hampaiden kiristelyn sijaan nauttia yhteisistä reissuista, lenkeistä, treeneistä ja kotielämästä. Vaude, mä sanon!

Jäljestystä Helsingissä

"Moi! Missasin junan keskustan suuntaan, kattoisitko reittiopaasta uudet yhteydet?"

"Mihis olet matkalla?"

"Jäljestämään stadiin, mulla on koira mukana, tavataan treeniporukan kanssa Töölön Kisahallilla"

Onneksi tutut ja perhe suunnilleen tietää oudot touhuni eikä edes hämmästy pahemmin enää. Ulkopuolisten reaktiot ohimennen kuultuihin keskusteluihin tai Töölössä pyöriviin nuuskukoiriin sen sijaan ovat ihmettyneitä. No, näkymällä ja selittämällä asia selviää. Tai sitten ei.

Pakkasin treenireppuun 10 pikkupurkkia täynnä raakaruokamössöä, 5 metrin jälkiliinan ja juomavesipullon. Muistin kyllä säilöä aamuisen kasvojenpesuveden painesuihkupulloon, mutta unohdin pullon kotiin. Jäi siis hajustettu vesi pois. Treeniliivin taskut täytin meno- ja paluumatkoja varten lihapullapaloilla. Kauniista katsekontaktista vierellä satelee namia.

Kiirehdin pirteän koiran kanssa Tikkurilan juna-asemalle, myöhästyttiin juostenkin junasta, otettiin seuraava juna Pasilaan, sieltä bussi jokusen pysäkin verran eteenpäin Töölön Kisahallin tienoille. Pyörittiin autojen, ihmisten, kiireen ja kahden ratsupoliisin seassa tovi, kunnes löydettiin muut. Molemmilla keskustan hulinasta pää yhtä pyörällä! Karma kun hoksasi tutut niin kiirehti hihna pitkänä moikkaamaan, halasikin kahdella jalalla useamman. Muut olivat tekemässä tai tekivät jäljet, me hengailimme. Normaalin sosialisoinnin ohella Roki ja Kirppu ajoivat jälkensä. Siinä kohtaa meidän jälki oli vanhentunut jo tunnin.

Kokeilu 1: jäljellä hajustettua vettä, alustanvaihtoja asfaltin ja nurmen välillä, vanheni tunnin, ei merkittävää tuulta, pilvinen ja  viileä sää. Ja paljon häiriöhajuja ja -ihmisiä, ei varmaan tarvitse painottaa? Menin lähtöesineen oletettuun paikkaan, laitoin liinan kiinni ja annoin lähtöhajun (henkilön sormikas pussissa). Karma nuuskutteli kyllä, muttei näyttänyt nostavan jälkeä selkeästi. Vein Karman nurmelle, kuljetin pientä mäkeä edes takaisin. Muutaman kohdan Karma merkkasi selvästi, muttei nostanut jälkeä. Mäen päällä paikalle lennähti varis parin metrin päähän meistä. Tuijottavasta linnusta huolimatta Karma yritti jatkaa jälkeä. Liian vanha jälki uusilla alustanvaihdoilla, ei onnistunut. Karma heitti leikiksi, otti kepin suuhun ja samassa hetkessä varis lehahti metrin lähemmäksi, nokkasi Karmaa päähän ja oli jo puun oksalla. Minä tai Karma ei ehditty tajuta mitään, hyvä niin, koska Karma vain puisti päänsä ja tuli häntä heiluen mukana kun johdattelin sen pois mäeltä.

Läskiksi meni, joten Karma pääsi huilaamaan Kirpun omistajan pakuun. Hyvin meni kehotuksella vieraaseen autoon ja häkkiin. Välissä katsoin Yodan jäljen. Sitten uusi yritys Karmalle. Kisahallin jalkakäytävälle käveltiin ~50m suora jälki, tiheään 5 esinettä.

Kokeilu 2: jäljellä hajustettua vettä, aivan tuore ja suora jälki, esineitä 5, sama sää. Ja taas superpaljon häiröhajuja, ohikulkijoita yms. Asfaltilla näkyivät vielä vedellä vahvistetut kohdat tummina, joten jäljen alun silmiini saatuani annoin Karmalle lähtöhajun ja liinaa. Karma haki jäljen alun hienosti itsenäisesti. Karma löysi alusta heti aloitusesineen, ilmaisi sen ja sai pienen rasiallisen ruokaa palkkioksi suurten kehujen saattelemana. Karma jatkoi itsenäisesti jäljestystä hakien oikeaa hajua muutaman metrin säteellä jäljestä. Monessa kohdassa Karma ajoi jälkeä aivan tummien vesitäplien päällä, hyvin tarkasti ja keskittyneesti nuuskutellen. Toinenkin esine löytyi vaivatta. Juuri ennen kolmatta esinettä Karma kulki hivenen sivussa ja esine jäi löytymättä. Viimeiset kaksi esinettä löytyivät hyvin, Karma teki jälkimmäisellä jäljellä hyvää työtä!

Kaikki koirat valokuvattiin, Karman jäljet kuvakertomuksena klik >> Kuvat ovat päivän etenemisjärjestyksessä, kuviin on kirjoitettu kuvaukseksi havaintoja. Joo, yritin laittaa kuvia tähänkin näkymään, mutta webs vammaa taas eikä näytä kuvia. Mutta sinne vaan kuvia katsomaan!

Hyvä treeni, hankaluuksista huolimatta. Jäi paljon mietittävää, kyseltävää, juteltavaa. Treenikaverit ovat koiriensa kanssa pidemmällä, olen antanut pari kertaa heidän tehdä astetta liian vaativan jäljen. Nyt siis itselle selkeä koulutussuunnitelma jäljelle ja jäljentekijän ohjeistus sen mukaan!

Pyöräily aloitettu

Kävinpä sitten pyöräilemässä koiran kanssa. Yhdistin puolihuolletun hybridiurheiluvälineen, parikymmentä kiloa aloittelevaa urheilueläintä ja 8 kilometrin lenkin pääasiassa hiekkateitä. Olen edelleen yhdessä osassa, joka puolelta ehjä ja jopa oikein tyytyväinen!

Tarkoitus oli tehdä ihan pieni tutustumislenkki koirapyöräilyyn, Karmalle kun pyöräilykerta oli ensimmäinen. Lenkki sitten vähän venähti. Otin pyörän ja taluttelin sitä ja taluttimessa olevaa koiraa ensimmäisen vartin. Karma ei reagoinut pyörän jarruääniin, kolahduksiin kynnysten kohdalla eikä muihinkaan ihmetyksiin juurikaan. Vaihdoin valjaisiin kiinni koiran pyöräilytystelineen joustonarun ja taluttelin vielä parit minuutit. Pyöräilytysjuttu: WalkyDog Bike Leash >>

Hyppäsin satulaan ja aloin polkea, Karma tuli ongelmitta rinnalla. Pienellä lisävauhdilla peitsistä tuli mukavaa ravia. Karma jätti tosi nopeasti mun polkemishommat minimiin, ravivauhtiin pyörän saatuaan se näytti ja tuntui ylläpitävän pientä vetoa helposti ja omasta halustaan. Husky? Pienissä alamäissä askel meni laukaksi ja ilman jarruja olisi jatkunutkin laukkana. Jos nyt vielä ravilla kuitenkin.

Pikkulenkki se siinä sitten itsestään venyi, ohiteltiin pari koiraa vaikeuksitta, kokeiltiin käännöksiä ja pysähdyksiä. Pitäisi päättää jotkut  käskyt lähtöön, suunnille, hidastamiselle ja pysähtymiselle. Tarvitaan molemmat vielä rutiinia touhuun, mutta kivasti meni. Karma ei edes väsähtänyt lenkistä, ei läähätellytkään kotipihassa jäähdyttelykävelyn jälkeen.

Haikeus

Heräilin viime yönä outoon oloon, uni ei meinannut tulla. Eilen illallakin automatka kotiin oli kovin surumielinen. Ja niin, yöllä sitten tajusin, että tänään taivaskoira Bailey täyttäisi 3 vuotta. Toivottavasti pilven päällä osataan juhlia!

Töissä leikkimässä

Tänään on pyöräilty ja palveltu hyvillä mielin monta koirakurssilaista. Karma oli mukana töissä, tauoilla hallissa touhuilemassa omiaan ja töiden ajan autossa rentoutumassa. Ilta loppui tutun, mukavan asiakasporukan parissa, joiden pennut jäivät vielä loppujutustelun ajaksi leikkimään keskenään. Omistajien luvalla otin Karman sisälle loppuleikkeihin, kaverina siis puolivuotiaat fieldspanieli ja vesikoira. Kylläpä olikin iloinen ja leikkisä Karmistus, siitä on tullut ihanan tasapainoinen, joustava ja muut huomioon ottava leikkijä! Muutaman kerran lähti moottori käyntiin, irokeesi koholla ja leikkimölinä suussa, mutta ylimääräinen äänekkyyskin on vähentynyt hurjasti. Hirviöstä on tullut Hieno!